Allekirjoittanuthan on siis koko ikänsä pureskellut kynsiä enemmän ja vähemmän. Yleensä valitettavasti enemmän... Eli kynnet on aina olleet tästä syystä epäsiistit ja lakkaamattomat. Viime keväänä päätin jälleen kerran, että nyt loppu pureskelu. Ja onnistuinkin :). Siinä samalla sitten innostuin lakkailemaan kynsiäni, mikä oli ongelmallista, koska omistin tasan kaksi lakkaa ja nekin ei minkään värisiä. Nyt kokoelmasta löytyy ehkä 20 eri väriä ja erinäisiä tarroja yms. koristeita. Ja tietty kadulla ihmiset pysähtyy ihailemaan mun ihania kynsiä ja pyytää että kirjoittaisin niistä blogia...tai sit ei. Alku on kyllä totta, eli värejä ja koristeita löytyy kaapeista jonnin verran, mutta harrastus otti vakavaa takapakkia, kun yksi kaunis päivä tein sen minkä osaan parhaiten, eli purin kynnet nysiksi... Tänä keväänä huomasin, että kynnet ovat kuin vahingossa kasvaneet pois ei niin kauniista pureskellusta mallista :). Nysät nämä ovat vieläkin ja varmaan ikuisest, kun katkeilevat niin helposti, mutta innostivat silti taas vähän lakkailemaan.
Todennäköisesti tulen taas puremaan kynteni, mutta yritännyt nauttia kun vielä on jotain lakattavaa :). Ja mitään ihmeellisiähän nämä ei tod. ole, mutta ihan hyvin ihmiseltä, joka vuosi sitten ei ollut suunnilleen ikinä lakannut kynsiään :).
Vikassahan on siis tassunjälkiä, jos niitä ei meinaa tunnistaa :). Ajattelin, että kun mulla on jo sydän täynnä rakkaiden koirien tassunjälkiä, niin miksei kynnetkin :).
Kynsiterkuin TsiSanna
Aika somat kynnet :) Minäkin pureskelin kynsiäni elämäni ensimmäiset 22 vuotta, sitten se vaan loppui. Monesti olin yrittänyt lopettaa mutta yhtäkkiä se kävikin kuin vahingossa. Tässä on nyt ollut opettelemista, kun vahingossa huitaisen itseäni kynsillä naamaan tai istutan kukkia enkä tule ajatelleeksikaan hanskoja... :D
VastaaPoistaJuu, siis tiellähän nää nysätkin on. En muista niitä ollenkaan, raavin itseäni vahingossa ja tänään vahingossa raastoin kynteeni, kun en muistanut sen olevan siinä :D.
VastaaPoista