Aloitetaan niistä lomatunnelmista ja kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä minun Kreetani:
Aikanaan lapsena ja nuorena aikuisena olen matkustellut useaankin otteeseen Kreikassa ja sen saarilla ja niistä on aina jäänyt todella ihana tunnelma mieleen. Tuossa kuvassa on koottuna niitä minulle tärkeitä asioita: eläimet, upeat kukat, tuoreet appelsiinit ja niistä puristettu mehu, kreikkalainen/kreetalainen salaatti (joista jälkimmäinen minun suosikkini) ja tietty uiminen ja aurinko. Ilokseni huomasin, että nämä asiat eivät ole kadottaneet merkitystään minulle ja edelleen juttelin paikallisille elämille, silitin ja ruokin niitä ja leikin niiden kanssa. Edelleen tuorepuristettu appelsiinimehu maistui mahtavalta ja uiminen kiinnosti enemmän kuin auringossa lojuminen. Ja mikä parasta poikani olisi jaksanut katsoa kissoja yhtä kauan kuin minä ja tyttöni olisi ihaillut jokaista vastaantullutta kukkaa kanssani :). Ja merestä ja uimisesta pidimme kaikki yhtä paljon, yhtä hyvin minä olisin voinut vetää ne itkupotkuraivarit rannasta lähdettäessä, jos en olisi ollut niin puhki polskimisesta :D.
Kreetan Plataniasta voin hyvillä mielin suositella lapsiperheille lomakohteeksi. Rantaa riittää ja ravintoloista löytyy leikkipaikat ja muuta kivaa lapsille. Turistirysähän tuo on, mutta se ei kyllä haitannut minua yhtään. Lasten kanssa reissatessa sitä arvostaakin sitä tiettyä turvallisuudentunnetta :).
Mutta sitten niihin asioihin, jotka voivat jopa tätä blogia seuraavia kiinnostaakin :D. Eli ikuisuusprojektini etenee hyvin hyvin hitaasti mutta varmasti. Kaikki muun väriset neliöt on tehty, paitsi valkoisia puuttuu. Kyllästyin totaalisesti tosin tekemään noita neliöitä ja siirryin kasaamaan peittoa. Kolme riviä sain kasaan ennen lomalle lähtöä ja tässä välissä en ole koskenutkaan koko työhön. Ei ole huvittanut. Nyt voisi taas vähän ryhdistäytyä. Selvää on kuitenkin jo nyt, että alkup. aikataulu on ihan reisillä... Noh eipä haittaa, kunhan joskus tulisi valmista :).
Eilen koiralenkillä pohdiskelin, että juuri sillä hetkellä olin niin onnellinen, että se oli kuin pala taivasta. Aurinkoinen päivä, ei pilveäkään taivaalla, takana ihana reissu, edessä vielä pitkä kesä, leuto kesätuuli hyväili kasvoja, iloinen koira läähätti vieressä ja aivoissa alkoi muotoutua idea uudesta käsityöstä. Se oli niitä täydellisiä hetkiä, jollaisia haluaa säilöä sydämeensä.
Toinen upea hetki viime viikolla oli, kun ihmettelin, että miten tuota virkkaamaani kettua on nyt yhtäkkiä katseltu niin paljon ja huomasin, että joku on ladannut sen pinterestiin ja sillä oli jo yli 150 uudelleen pinnausta. Käsittämätöntä!
Seuraavat postaukset tulevat käsittelemään tyttären synttäreitä, tulevat parissa osassa, kun tuli niin paljon kaikkea väkerrettyä sitä varten.
Kesäisin terkuin TsiSanna
