Kännykkäpussi

Mulla on aina puhelin kadoksissa laukun syövereissä, joten asialle piti vihdoin tehdä jotain. Päätin virkata pussukan, johon lisäsin avaimenperänkiinnityssysteemin (mikähän on se oikein nimi tolle...?), jolla voin kiinnittää pussukan laukkuun, niin että pussukka ja siten myös kännykkä on helppo paikallistaa laukusta.

Tällainen siitä tuli:

Lankana käytin virkkauslankaa, koska halusin pussukasta mahd. ohuen. Jälkeenpäin virkkasin koristeeksi etupuolelle sanan "luuri" ja nurjalle puolelle sydämen.

Tässä vielä kuvat koristuksista:

Katsotaan nyt sitten muistanko laittaa luurin pussukkaan, jotta sen sieltä myös löydän :D.

Virkkausterkuin TsiSanna

Kameran rannehihna

Nyt täytyy sanoa, että ei sitten niin mitään hajua mistä tämä idea tuli. Kait kameralla kuvatessa vaan tuli idea, että kameran rannehihna voisi olla persoonallisemmankin näköinen kuin nykyinen on. Ja ei kun tuumasta toimeen:

Letitin viidellä satiininauhan pätkällä ja hopealangalla letin ja kiinnitin sen toiseen päähän lyhyen hopeanlankalenkin ja toiseen päähän vähän pidemmän hopealankalenkin. Piilotin langan päät ja letin päädyn liimaamalla satiininauhaa pari kerrosta niiden ympäri. Pitkän hopealankalenkin pujotin ensin lyhyemmän lenkin läpi ja sitten kameran rannehihnalle tarkoitutteen reikään ja tadaa minulla oli noin 20 minuutissa uusi hihna kamerassa :).

Kun vauhtiin pääsin tein myös toisen hihnan:

Olin jo pitkään halunnut päästä kokeilemaan tätä sydänkuviota ja tämä oli aika sopiva koekappale. Tulin kylläkin siihen tulokseen, että nuo eivät niin kovin sydämiltä näyttäneet ja pikkasen muutin ohjetta. Ihan kiva tuli tästäkin, mutta ainakin vielä pinkki lettiviritys roikkuu kamerassa.

Kameraterkuin TsiSanna

Klipsurannekoru

No niin aivojeni luomislakko näyttäisi hellittäneen jonkin verran. Eli ideoita alkaa pukata, joskin kaikki sellaisia että tarttis ensin käydä kaupoilla tai keräillä roipetta ennen kuin voi alkaa toteuttaa. Ja synkkänä pilvenä luomisihmemaani laidalla roikkuu tällä hetkellä myös lähestyvä töihinpaluu. Mitenkäs minä sitten valvon yötä myöten luomassa kun tarttis aamulle töihin herätä? Jaa-a, se jää nähtäväksi :). Blogi kyllä siis jatkaa silloinkin elämäänsä, mutta päivityksiä tulee varmaankin harvemmin kuin nyt. Tai mistä sitä tietää, voihan se olla että työpaikalla iskee jos jonkinlaista inspiraatiota ja työmatkat menee puikkoilla viuhtoen.

Mutta jaaritteluista asiaan :). Eli yksi päivä tuossa tölkkicolaa nauttiessani (jaarittelua tämäkin) käpistelin tölkin klipsua ja se irtosi käteeni. Seurasi elokuvista tuttu ilmiö ja tuntui kuin valo taivaasta olisi langennut klipsun päälle ja se säihkyi niin että jouduin siristämään silmiäni (tai jotain sinne päin). Klipsulaukku, haluan klipsulaukun! Muistin heti, että olen niitä joskus nähnytkin ja eikun googlettamaan sopivaa mallia. Täältä löysinkin aivan upean mallin ja jotain tuon kaltaista olisi siis tarkoitus tehdä. Sellainen pikku mutka on matkassa, että mulla on tähän mennessä 45 tölkinvedintä ja tohon tarttis noin 240... Että hetki menee ennen kuin saan tuon määrän täyteen :D.

Jos koska noita klipsuja saa aikansa tässä keräillä ennen kuin laukkua pääsee tekemään, niin päätin tehdä jonkin pienemmän työn ensin harjoittelukappaleena. Päädyin tekemään rannekorun.

Naapureilta kun kävin pyytämässä, että säästää klipsunsa mulle, eka kysymys oli tietty, että mitä sä niillä teet? Kerroin, että laukku ois tarkoitus tehdä ja näytin samalla jo tekemäni rannekorun:

Olihan se aika kivaa, kun naapuri heti pyysi että teenkö sillekin :). Ko. koruun meni 10 tölkinvedintä. Virkkasin niiden ympäri satiininauhaa ja ompelin korulukon valmiin pötkylän päihin. Helppoa ja nopeaa. Ja aika kivannäköinen tuosta tuli :).

Tässä vielä koru ranteessa ja pötkönä:

Tästä taisi tulla sellainen koru, että oikeastikin tulen sitä pitämään, eikä päädy kaapin perälle pölyttymään :). 

Tölkinvedinterkuin Tsi"tahtoo lisää klipsuja HETI"Sanna

TsiÄidin kanaverkkoihanuuksia

Minä siis kärvistelen aivojeni idealakossa, joten mitään käsitöitä ei synny tällä hetkellä. Mutta onneksi on äiti <3! Äiti esitteli uusinta ihanaa tsi-tekelettään ja minä kärppänä kysymään, että saanko esitellä blogissa :D. Olen jo pidempään, oikeastaan blogin alusta asti toivonut, että voisin esitellä myös esikuvani ja käsityöidolini töitä täällä ja nyt vihdoin pääsen asiaan :).

Käsityö- ja tsi-innostukseni on täysin äidin peruja (leipomisinnostus sitten isän puolelta). Koulun käsityötunnit olivat lähinnä kamalia surkean opettajan takia ja tuskin olisin koskaan oppinut neulomaan tai virkkaamaan jos äiti ei olisi käsitöitä harrastanut. Kiitän siis äitiäni suuresti tästä lahjasta joka antaa antamistaan :). Edelleen jos en ymmärrä jotain ohjetta tai kaipaan muuten neuvoja käsitöiden suhteen kilautan äidille. Ideoita myös varastelen äidiltä (luvan kanssa) ihan suvereenisti :). Tosin on hauskaa myös huomata, että välillä törmään tekniikkaan josta äiti ei ole kuullut ja ehdin kokeilemaan sitä ennen äitiä. Tulee ihan käsityöninja olo!

Mutta aiheeseen, eli kanaverkkoihanuuksiin. Ensimmäinen on koriste keittiöön:

Kanaverkko on liimattu kehykseen ja aterimet on sidottu rautalangalla kanaverkkoon, koristeena on pitsinauhaa ja hopeista nauhaa.

Tämä oli äidin ensimmäinen idea ja tätä tehdessä tuli sitten toinen idea. Ja tämä jälkimmäinen idea on sellainen, että ihastuin välittömästi (ei sillä että ekassakaan vikaa olisi :D). Pää piiputtaa armoa, kun olen yrittänyt miettiä mihin omassa kämpässä voisin asetella samanmoisen :).

Eli iiiiiihana kanaverkkokorvisteline:

Niin nerokasta ja yksinkertaista ja kaunista kaikkea samaan aikaan. Ehdottomasti haluan samanlaisen, tosin yritän myös keksiä miten tuohon saisi yhdistettyä nappikorviksillekin paikan. Ehkä alalaitaan voisi kiinnittää jonkun tason/laatikon tms. 

Kehyksiähän voi etsiä kirpparilta tai nyt aleista, joten kovin tyyristäkään tällaisen kanaverkkohässäkän tekeminen ei pitäisi olla.

Verkkoterkuin Tsi"päätön kana"Sanna feat. TsiÄiti

Kalanruotoranskis ja siksaknauhalettikampaus

Typykän tukalla sain luvan taas leikkiä ja tällaista syntyi:

Tästä tuli aika kiva, mutta pitäisi vähän miettiä onko helpompaa tapaa tehdä ko. kampaus. Nyt tein kahta lettiä samaan aikaan ja se on hippasen hankalaa. Tietty nauhat voisi vain lopuksi pujotella sekaan, mutta en tiedä olisiko sekään niin helppoa ja silloin niitä ei saisi lettien välissä kulkemaan kunnolla. Haluaisin myös kokeilla tätä niin, että siksakia tulisi vähän tiheämmin. Nyt mulla ei ollut tarpeeksi pitkiä nauhoja :D.

Elämässä pitää olla tavoitteita ja yksi meikäläisen pitkään tavoittelemista asioista on hyvä resepti kalanruotoranskiksen tekemiseen. Aikaisemmin tekemäni kalanruotoranskikset ovat poikkeuksetta lösähtäneet niskaan rumasta. Syystä tai toisesta ne eivät vain ole pysyneet napakasti ylhäällä. Ja sekös ottaa pattiin, kun muuten kovasti kalanruotolestistä diggailen.

Yksi päivä selaisin pinterestiä ja siellä sattui silmään kalanruotoranskis, joka ei ollut lösähtänyt. Siitä tuli inspiraatio kokeilla jälleen kerran, josko saisin omani pysymään ylhäällä. Ja vihdoin viimein löytyi se taika, millä kalanruodon sai pysymään kunnolla ranskismuodossakin :). Jee!

Tässä löysä keskellä päätä oleva versio:

'

Huomatkaa kuinka letti pysyy ylhäällä, vaikka on rakenne onkin löysä. Hyvä minä!

Tässä tiukempi sivuversio:

Ja mikä se taika sitten oli, mikä sai kalanruodon pysymään ruodussa? Se, että tein aina pari vetoa normaalia lettiä joka välissä ennen kuin lisäsin hiuksia sivuilta. Saako tuosta tolkkua? Hyvin yksinkertainen asia, jota en ehkä osaa sanoa niin yksinkertaisesti kuin pitäisi :D. Eli aloitin letin ihan normaalisti, vedin 2 kertaa hiukset puolelta toiselle, sitten lisäsin tukkaa, sitten tein taas 2 normivetoa ja sitten lisäsin tukkaa jne. loppuun asti. Ja kappas vaan letti on ja pysyy :).

Tukkaterkuin TsiSanna 

Silmukan ytimestä haaste: neulegraffiti

Ensinnäkin kiitoksen pipon ytimeen ja silmukan saalistajalle jälleen kerran inspiraation antamisesta. Ilman tätä haastetta olisin tuskin koskaan tehnyt neulegraffitia. Harkitsin pitkään myös tähän haasteeseen osallistumista. En ole kovin perehtynyt neulegraffiteihin, enkä tiedä on niiden tekemisessä jotain sääntöjä, mutta tässä minun katukuvaa sotkeva räpellykseni:

Halusin tehdä jotain suhteellisen yksinkertaista ja jostain luin, että tarkoitus on somistaa katukuvaa näillä. Itse halusin kuitenkin ennemminkin saada jotain sanotuksi graffitillani ja halusin siihen ehdottomasti jonkin tekstin. Melko pian tulin siihen tulokseen, että haluan sanoman olevan positiivinen, mietinnässä oli "be kind", "smile" ja myös mottoni "eat, sleep, crochet". Viimeinen oli kuitenkin liian pitkä ja päädyin myös käyttämään suomenkieltä, koska olin päättänyt asetella tekeleeni ala-asteen ja vanhustentalon lähettyville ja arvelin että noissa kohteissa suomenkieli ymmärrettäisiin paremmin. Päädyin siis "HYMYÄ" sanaan, koska toivon että edes jonkun huulille tulee hymy kun graffitin näkee. 

Tässä kokonaiskuva tekeleestä ja ympäristöstä:

Ensin meinasin, että olisin virkannut graffitin, mutta päädyinkin sitten onteloneuleeseen ja se olikin ihan hyvä ratkaisu, koska työstä tuli mukavan napakka. Koko työn ympäri virkkasin vielä simpukoita. Sikäli työ onnistui hyvin, että en jaksanut etukäteen suunnitella noita kirjaimia vaan samalla kun neuloin funtsin, että mikä olisi hyvä :D. 

Täytyy sanoa, että kun lähdin iltasella koirien kanssa lenkille työ ja kamera kourassa, niin sydän pamppaili kyllä tuhatta ja sataa. Tunsin oloni suorastaan rikolliseksi, kun tuota kiinnittelin paikalleen. Juuri ennen kuin kiinnitin työn mietin, että en enää ikinä tee toista graffitia. MUTTA kun työ oli paikallaan ja olin ottanut kuvat jotain ihmeellistä tapahtui ja meikäläiselle tuli tosi hyvä fiilis. Ainakin työ toi omille huulille hymyä :). Nyt kun olen parina iltana kävellyt graffitin ohi, niin joka kerta on hymyilyttänyt jo kun kaukaa olen neuleen nähnyt :). Eli ehkä sittenkin joskus hamassa tulevaisuudessa teen vielä toisenkin, jos sattuu sopiva idea kohdalle. 

Muuten meikäläinen onkin sitten käsityökriisissä. Ideoita ei pukkaa! Ei oikein ole inspiroinut mikään :(. Edes ikuisuusprojekti ei etene. Hirmuinen hinku olisi tehdä jotain tee se itse -projektia, mutta aivoni eivät halua antaa minulle ideoita! Ärsyttävää! Hinku olisi tuunata tai askarrella jotain, ei niinkään neuloa tai virkata.Toivotaan, että kun asiasta valitan ääneen, niin ensi yönä nään unia vain tsi-projekti-ideoista :D.

Yllämainitusta syystä en myöskään ole vielä aloittanut anna hyvän kiertää haasteen töitä. En kerta kaikkiaan keksi mitä tekisin. Muutamia toiveita tulikin, mutta niitäkin vielä pyörittelen päässäni. En halua tehdä sutta ja sekundaa, joten valitettavasti joudutte vielä odottelemaan! 

Epätoivoisin terkuin tällä kertaa ei niin TsiSanna  

Virkattu hiushuivi

Tämän sain valmiiksi jo ennen lomalle lähtöä, mutten ehtinyt laittaa blogiin. Eli tein reissuun uimista (ja miksei muutenkin) varten huivin. Idea lähti vaihteeksi letistä, eli halusin testata miltä virkatuista nauhoista tehty letti näyttää. Ja koska se näytti kivalta päätin tehdä siitä huivin.

Tein siis neljä virkattua soiroa, jotka palmikoin ja sitten vaan virkkailin simpukoista kolmion huiviksi.

Lisäsin vielä sitomisnauhat ja huivi oli valmis :). Tästä tuli ihan kiva ja se ajoi hyvin asiansa eikä päänahka kärventynyt uidessa.

Huiviterkuin Tsisanna

Prinsessakampauksia

Joko kyllästyttää prinsessajutut? :D Kestäkää vielä tämä vika! Eli kun kerran juhlittiin prinsessasynttäreitä niin pitihän neidin hiustenkin olla kondiksessa.

Yllä harjoittelukampaus/vaihtoehto prinsessakampaukseksi. Kysessä on neljällä säikeellä tehty pitsitekniikalla palmikoitu ranskis. Yksi säikeistä on tuo mukana kulkeva nauha. Tuo pitsihommahan siis tarkoittaa vaan sitä, että vain toiselta puolelta otetaan tukkaa mukaan ranskikseen.  

Samana päivänä treenasi myös omalla tukalla ja yllä lopputulos. Tässä kyseessä hollantilainen letti, sama tekniikka. Koristeeksi lisäsin pienen kukan nutturan sisään.

Ekana juhlapäivänä (juhlimme siis juhlat kahdessa osassa) prinsessa halusi kuitenkin tukan puoliksi auki ja niinpä tein vain pantaletin ja kiharsin lopun tukan.

Tokana päivänä sain väkertää tukkaa neidin luvalla ja tein tuon harjoituskampauksen, mutta erivärisellä nauhalla ja lisäsin kukan nutturan sisään koristeeksi.

Tämä ei liity prinsessajuttuihin mitenkään, mutta lupasin laittaa kuvan kun opin tekemään ranskiksen viidellä säikeellä ja tässä se on :). Lähikuvassa solmunuttura.

Hiusterkin TsiSanna

Prinsessasynttärit 4-vuotiaalle osa 2: tarjottavat

Sekä minä, että mieheni olemme kovin persoja ruoanlaitolle ja leivonnalle. Mies on suuntautunut enemmän suolaiseen ja minä makeaan, tosin molemmat kyllä tekevät molempia. Niinpä aina kun on tilaisuus laittaa ruokaa ja leipoa isommalle porukalle otamme haasteen ilolla vastaan. Joskin lähes poikkeuksetta tämä aiheuttaa myös stressiä, koska aina haluaa ylittää itsensä :D.

Prinsessasynttäreille juhlakalu itse toivoi cup cakeja ja päätimmekin, että emme sitten tee ollenkaan täytekakkua. Ruokalistalle päätyivät: kanavartaat, possuvartaat, kruunupizza, tsatsikia, salaattia ja savustettuja perunoita. Jälkiruokalistalta löytyi: pavlova, cookies & cream cup cakeja, itsetehtyjä sitruunavaahtokarkkeja, marsherkkuja, hedelmävartaita ja jäätelökakku. Lisäksi lapsille oli tarjolla prinsessaboolia.

Ihan kaikkea ei tullut kuvattua, mutta tässä vähän kuvia tarjoiluista:

Kruunupizza, tämä katosi nopeasti pöydästä!

Epämääräisen näköinen prinsessabooli. Tuli vähän liikaa koristeluja... Värjäsin elintarvikeväreillä sitruunaviipaleita ja pakastin ne. Lisäksi tein mansikkamehusta ja appelsiinimehusta jääpaloja. Kaikkea oli ihan liian paljon ja boolista tuli lähinnä sekava, mutta syystä tai toisesta se oli lastensuosikki.

Hedelmävartaat eli taikasauvat.

Sitruunavaahtokarkit (nämä oli jälleen kerran kivoja tehdä)

Cookies & Cream cup caket pinkillä sulatejuustokuorrutuksella.

Kerrospavlova

Vaahtokarkkeja ja marsherkkuja toisen päivän juhlinnasta.

Jäätelökakkulinna. Erittäin helppo ja nopea toteuttaa! Omasta mielestä tästä tuli kivan näköinenkin. Idea on Prinsessojen keittokirjasta.

Vaaleanpunaisin keittiöterkuin TsiSanna

Prinsessasynttärit 4-vuotiaalle osa 1.: koristelut

Prinsessani siis täytti 4-vuotta ja halusi itse pitää prinsessasynttärit. Aihehan oli äidillekin mieluinen, joten ei kun ideoimaan :). Koristelut halusin tehdä itse ja halusin jotain vähän enemmän kuin perinteisiä palloja ja serpenttiiniä. Lähinnä kait siksi, kun ajattelin että ikinä ei tiedä ovatko nämä vikat prinsessasynttärit mitkä neiti haluaa. Ainakin tällä hetkellä pikkuneiti nöpönenä suunnittelee täyttä häkää aavesynttäreitä itselleen ensivuodeksi :D.

Ensimmäinen ajatus koristeeksi oli prinsessan valtaistuin ja jonkinlainen kangas koristamaan patiomme sadekatosta. Halusin kuitenkin, että koristeet ovat kohtuullisen edullisia ja niinpä suuntasin kirppasille vähän katselemaan mitä sattuu löytymään. Kävi tuuri ja löysin pari rullaa organzakangasta kympillä ja lisäksi nauhoja parilla eurolla. Tiimarista löytyi pinkki puutarhatuolin tyyny 30% alella. Ainekset alkoi olla kasassa DIY prinsessatuoliin. Selkeää suunnitelmaa minulla ei kuitenkaan ollut ja aivot oli jotenkin solmussa, joten kiikutin tarvikkeeni äiteen luo ja yhdessä ideoimme seuraavanlaisen prinsessatuolin pikkuprinsessalle:

Idea tuli oikeastaan tuosta tuolista, joka äidilläni on omalla pihallaan :). Pikkuongelma oli, että ostamani tuolinpäällinen oli neliönmuotoinen ja tuoli pyöreä, mutta sitten keksin lisätä rusetit tyynyn kulmiin ja voila söpö prinsessatuoli oli valmis. Hintaa taisi tulla yheensä ehkä 10e, kun käytin vain osan nauhoista ja vain toisen organzakankaan. Röyhelöreunus on ommeltu (siihenkin tarvittiin äitiä, koska minä en osaa ommella) ja rypytetty. Selkänojan kangas on vain kieputettu siihen, rusetit ovat siellä vain söpöyden vuoksi :D. Kiitos siis vielä tätäkin kautta äidille, ei olisi omin voimin tullut valmista!

Toinen organzakangas meni pation koristeluun:

Anteeksi pihamme karu ulkomuoto, kasvatamme juuri uutta nurmikkoa... Kiedoin siis vain kankaan tukipuun ympäri ja tolppiin kiedoin paksua lahjanauhaa. 

Kolmas isompi koriselu oli ilmapallokukat, joista tuli mielestäni tosi hauskat:

Idea tuli sieltä jostain mielensopukoista, jotka ovat kovin tutkimattomat. Apua kukkien tekoon etsin netistä ja nämä olivat tosi simppelit toteuttaa. Viisi pinkkiä palloa sidotaan keskeltä yhteen ja keltaiset pallot keskenään ja sitten keltaiset pallot pujotetaan pinkkien keskustaan ja siinäpä se. (Täällä täydellinen ohje). Varsina käytin vaahteranoksia, joita meillä sattui olemaan, kun juuri trimmasimme vaahteraamme männä viikolla. Vihreät pallot vain teippasin varren juureen. Kovin hyvin nämä eivät ulkona kestäneet, mutta sentään koko juhlapäivän kyllä, kun edellisenä päivänä ne tein.

Näiden isompien juttujen lisäksi laittelin rusetteja sinne tänne ja niitä serpenttiinejäkin. Ovessa luki Tervetuloa prinsessa Lumin linnaan. Jos olisi ollut aikaa ja osaamista, niin olisin tehnyt hienomman kyltin oveen!

Alinta kuvaa pohdin, että laitanko tähän postaukseen vai ruokapostaukseen, mutta ehkäpä laitan molempiin :D. Koristelin siis cup cake -vadinkin ruseteilla ja cup caket saivat koristeekseen cocktailtikut, joihin olin askarrellut kuvia prinsessastani 0, 1, 2, 3 ja 4 vuotiaana ja osassa luki Prinsessa Lumi. Joku kysyi, että saako tällaisia tilattua jostain. Enpä tuota tiedä, minä en ollut edes niin fiksu että olisi tsekannut :D. Minä tein noista valokuvista kollaasin ja tilasin niistä paperikuvat kotiin ja siitä sitten leikkasin ja liimasin. 

Vaaleanpunaisin terkuin TsiSanna

Lomatunnelmia ja ikuisuusprojekti päivitystä

Hellurei pitkästä aikaa! Blogi on ollut vallan hiljaa parisen viikkoa, kun aluksi olin lomailemassa ja sitten kipeä ja sitten olikin jo tyttären synttereiden järjestämishulinat päällä! Triinu ei ole ehtinyt viime aikoina paljoa tänne päivittelemään, joten minun varassa on menty :). Nyt olen taas takaisin koneen äärellä ja bloggailemassa. Ilokseni huomasin, että olemme myös saaneet uusia lukijoita :). Ihan mahtavaa! Tervetuloa, toivottavasti viihdytte.

Aloitetaan niistä lomatunnelmista ja kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä minun Kreetani:

Aikanaan lapsena ja nuorena aikuisena olen matkustellut useaankin otteeseen Kreikassa ja sen saarilla ja niistä on aina jäänyt todella ihana tunnelma mieleen. Tuossa kuvassa on koottuna niitä minulle tärkeitä asioita: eläimet, upeat kukat, tuoreet appelsiinit ja niistä puristettu mehu, kreikkalainen/kreetalainen salaatti (joista jälkimmäinen minun suosikkini) ja tietty uiminen ja aurinko. Ilokseni huomasin, että nämä asiat eivät ole kadottaneet merkitystään minulle ja edelleen juttelin paikallisille elämille, silitin ja ruokin niitä ja leikin niiden kanssa. Edelleen tuorepuristettu appelsiinimehu maistui mahtavalta ja uiminen kiinnosti enemmän kuin auringossa lojuminen. Ja mikä parasta poikani olisi jaksanut katsoa kissoja yhtä kauan kuin minä ja tyttöni olisi ihaillut jokaista vastaantullutta kukkaa kanssani :). Ja merestä ja uimisesta pidimme kaikki yhtä paljon, yhtä hyvin minä olisin voinut vetää  ne itkupotkuraivarit rannasta lähdettäessä, jos en olisi ollut niin puhki polskimisesta :D.

Kreetan Plataniasta voin hyvillä mielin suositella lapsiperheille lomakohteeksi. Rantaa riittää ja ravintoloista löytyy leikkipaikat ja muuta kivaa lapsille. Turistirysähän tuo on, mutta se ei kyllä haitannut minua yhtään. Lasten kanssa reissatessa sitä arvostaakin sitä tiettyä turvallisuudentunnetta :).

Mutta sitten niihin asioihin, jotka voivat jopa tätä blogia seuraavia kiinnostaakin :D. Eli ikuisuusprojektini etenee hyvin hyvin hitaasti mutta varmasti. Kaikki muun väriset neliöt on tehty, paitsi valkoisia puuttuu. Kyllästyin totaalisesti tosin tekemään noita neliöitä ja siirryin kasaamaan peittoa. Kolme riviä sain kasaan ennen lomalle lähtöä ja tässä välissä en ole koskenutkaan koko työhön. Ei ole huvittanut. Nyt voisi taas vähän ryhdistäytyä. Selvää on kuitenkin jo nyt, että alkup. aikataulu on ihan reisillä... Noh eipä haittaa, kunhan joskus tulisi valmista :).

Eilen koiralenkillä pohdiskelin, että juuri sillä hetkellä olin niin onnellinen, että se oli kuin pala taivasta. Aurinkoinen päivä, ei pilveäkään taivaalla, takana ihana reissu, edessä vielä pitkä kesä, leuto kesätuuli hyväili kasvoja, iloinen koira läähätti vieressä ja aivoissa alkoi muotoutua idea uudesta käsityöstä. Se oli niitä täydellisiä hetkiä, jollaisia haluaa säilöä sydämeensä.

Toinen upea hetki viime viikolla oli, kun ihmettelin, että miten tuota virkkaamaani kettua on nyt yhtäkkiä katseltu niin paljon ja huomasin, että joku on ladannut sen pinterestiin ja sillä oli jo yli 150 uudelleen pinnausta. Käsittämätöntä!

Seuraavat postaukset tulevat käsittelemään tyttären synttäreitä, tulevat parissa osassa, kun tuli niin paljon kaikkea väkerrettyä sitä varten.  

Kesäisin terkuin TsiSanna