Koiranlelu sukista

Meidän nuorempi koira Roddy tykkää kovasti kirputtaa sukkia. Ei koiraihmisille selitykseksi: Kirputtaminenhan on sitä kun koira hellästi hampaillaan näykkii nopeatahtisesti jotain, meillä siis useimmiten perheenjäsenten sukkia. Päätin sitten tehdä koiralle oman kirputuslelun vanhoista roskiin muuten joutuvista sukista. 

Tällä osallistun myös Silmukan ytimestä haasteeseen, jota pitävät Sini Pipon ytimestä-blogista ja Silmukan saalistaja Silmukan saalistus-blogista. Aihehan haasteessa tässä kuussa oli lempieläin ja mun ei kaukaa tarvitse lempieläintä hakea, kun ne lempparit nukkuu vieressä joka yö ja pakottaa lenkille joka päivä :). Tällä kertaa inspiroiduin enemmän tuosta meidän juniorista, mutta yhtälailla molemmat koirat on lemppareita :D.

Tässä Roddy cairnterrieri uuden lelunsa kanssa:

Otin siis kaksi mustaa sukkaa ja yhden liilan ja leikkasin kaikista niistä pitkittäin suikaleet (yhdestä sukasta tuli 2 suikaletta, koska käytin vain pääliosan, kun kantapäät oli puhki kaikista). Sitten venyttelin näitä kappaleita vähän, jotta reunat kääntyivät sisään. Tämän jälkeen solmin yhden liilan ja kolme mustaa suikaletta yhteen, letitin ne ja sidoin toisen pään solmulle.

Lelu oli tosi nopeaa tehdä ja ainakin lelu näyttäisi kelpaavaan Roddylle. Joskin tämän olisi tarkoitus olla enemmän sitä kirputusta varten kun tuollaisia vetoleikkejä, koska noihin letin väleihin hampaat vähän tuppaa jäämään kiinni.

Sukkalelu lähikuvassa.

Aika näyttää miten lelu kestää, mutta ainakin roskiin muuten menevät sukat saivat hieman jatkoaikaa :).

Koirankujein TsiSanna

Lisää klipsukoruja joululahjoiksi :)

Kun kaveri pyysi mielitietylleen lahjaksi klipsukorun, niin tajusin, että voisin niitä muillekin tehdä (ja pahoittelen taas että paljastan rakkaat ystävät ja muut läheiset lahjanne etukäteen). Aikamoinen läjä niitä tuli tehtyäkin ja itsellekin yksi :). Innostuin noista erilaisista charmeista mitä noihin voi laittaa roikkumaan. Tässä on siis vaan osa, koska paria mallia on useampi kappale kuin yksi.

Näissä on kaikissa 15 tölkinvedintä ja ne on kiinnitetty toisiinsa virkkaamalla 0,6 cm leveää silkkinauhaa. Klipsut ovat limittäin ja lopuksi olen hieman taivuttanut niitä, jotta ne asettuvat nätimmin pyöreään muotoon. 

Koska mulla on pikkasen tylsä elämä, niin nämä korut saivat nimetkit (joista viimeistään saattaa arvata kelle nämä on mikäkin menossa, sori kaverit!!!)

KIRAHVI 4EVER

CRAZY CAT LADY

LUMI

SYDÄMENVALTAAJA

USKOLLINEN

Valitsin nuo charmit sen mukaan tietysti kenelle koru menee. Alin on itselleni ja siinä piti tietty olla kaksi koiraa omien karvakuonojen kunniaksi :).

Lahjoiksi menevät vielä paketoin, kas näin:

Ikeassa sattui silmään vähän isommat tuikkukupit, jotka olivat tosi edulliset ja niinpä päätin laittaa korut noihin kuppeihin ja tuikut vielä sinne sisään :). Sitten vaan koko hoito sellofaani pussiin ja pussi kiinni samalla silkkinauhalla josta koru on tehty ja koristeeksi vielä paperinarua. 

Näillä osallistun myös Silmukan ytimestä haasteeseen, jonka aihe tässä kuussa on lahja :). Lisää tietoa haasteesta löydät Silmukan saalistus - ja Pipon ytimestä blogeista.

Lahjakkain terkuin TsiSanna (pun intended)

Tölkinvedinporo

Innostuin tölkinvedintontusta niin, että päätin tehdä sille kaverin ja kukas olisi tontulle parempi kaveri kuin Petteri Punakuono?

 

 

 

Virkkasin nro 1,5 koukulla puuvillalangalla tölkinvetimen ympäri kiinteillä silmukoilla, poron sarvet on tehty ketjusilmukoin ja piilosilmukoin samalla kierroksella. Lopuksi liimasin silmät ja nenän kiinni poroon. Nenä on tehty punaisesta villalangasta. Pyöritterin siitä vaan pallon, kun ei ollut muutakaan pyöreää punaista käsillä sillä hetkellä. Varmasti myös pieni nappi, helmi tai askartelutupsu kävisi hyvin tähän.

 

Ja tällä ideallahan voisi tehdä ihan mitä vaan eläimiä, vaikka laukunkoristeeksi, korviksiksi tai avaimenperäksi. Tai näitä poroja voisi tehdä useamman ja vain yhdelle tuo punainen nenä, olisi sitten pukin porolauma kasassa :).

 

Punakuonoisin terkuin TsiSanna

Tölkinvedintonttu

Tämä on yksi niistä jutuista joiden piti tulla joulukalenteriin. Kiva pikku näperrys, joka tulee valmiiksi noin vartissa :). Idea tuli ihan vaan siitä kun sormeilin yhtä tölkinvedintä ja pohdin mitä yhdestä sellaisesta voisi tehdä. 

Tonttu on virkattu nro 1,5 koukulla virkkauslangasta. Tölkinvetimen kapeampaan päähän virkkasin punaisella langalla koko matkalta kiinteitä silmukoita, joita sitten joka kierroksella kavensin, niin että niistä tuli tonttulakin muoto. Leveämpään päähän virkkasin valkoisella langalla koko matkalta kiinteitä silmukoita ja niiden päälle toisen kierroksen kiinteitä silmukoita. 

Lopuksi liimasin silmät paikalleen ja valmista tuli :).

Minusta tästä tuli aika hauska, vaikka vähän hassunnäköinen samalla :).

Jouluisin terkuin TsiSanna

Uusi klipsukoru

Rakas ystäväni pyysi, että tekisin hänen naisystävälleen jonkin itsetehdyn joululahjan ja minulle tämä sopi paremmin kuin hyvin. Ystäviä on aina ilo auttaa ja minusta on kivaa antaa itsetehtyjä lahjoja. Ystävä päätyi vaaleanvihreää klipsukoruun ja koska kyseessä on rakas ystävä ja lahja menee hänen mielitietylleen (joka on myös aivan ihana ihminen) minä päädyin lisämään koruun vähän extraa :).

Koru kokeilussa ranteessani

Rakkaudella tehty, rakkaudella annettu :)

 

Koruun meni 15 tölkinvedintä ja ympärille virkkasin silkkinauhaa. Taakse ompelin korulukon ja eteen lisäsin tuo sydänriipuksen.

 

Kysyin vielä saanko paketoidakin lahjan (juu, minä tykkään paketoida) ja kun lupa tuli, niin tässäpä koru vielä paketissaan:

 

 

Joulua odottelevin terkuin TsiSanna

 

Klipsulaukku

Vihdoin se on valmis! Ja siitä tuli iiiiihana :).

Eli kyseessä tosiaan tuo klipsulaukku. 281 tölkinvedintä siihen meni ja pikkasen vaivaa. Mallia otin täältä.

Laukussa on 20 klipsua per rivi ja 7 riviä per puoli. Yksi klipsu ylälaidassa, jossa on kiinni lenkku, jolla kassia voi roikottaa kädessä tai kiinnittää isomman kassin sisään. Tuo lenkku on vanhasta kaulakorusta, joka oli jo rikki. Kaikin puolin siis kierrätetty laukku.

Sisällä laukussa on valkoisesta puuvillakankaasta ommeltu pussukka, jotta tavarat varmasti pysyy laukun sisällä :).

Mutta pahoin pelkään, että tämä laukku ei paljoa kestä :(. Lankana käytin Novitan hopealankaa ja se olikin todella heikkoa. Tajusin tämän vasta kun toinen puoli oli jo melkein valmis, kun ekan kerran lanka katkesi... Eli nyt vaan odottelen koska valmiissa laukussa jostain kohtaa lankaa katkeaa. Yhtä kohtaa jo jouduin vähän parsimaan :(. Noh toivottavasti nyt pari kertaa voi käyttää ennen kuin leviää! Ens kerralla täytyy ehdottomasti valita vahvempi lanka. Toi hopealanka vaan on niin nätti ja sopi muuten tähän kuin nenä päähän. Oppia ikä kaikki ja kaikkea ei voi saada ja sitä rataa...

Kiitos kaikille, joilta klipsuja sain :). Kyllä tätä kelpaa kaupungille lähteä näyttämään :).

Tsi"Jos ny yhden vielä, jotta saan lisää klipsuja"Sanna

Meet Cybear Bill!

Cybear Bill on Frankennallen kansainvälinen veli ainakin nimeltään, half bear half machine. Vaarallinen ja vauhdikas kaveri. Bill on saanut nimensä kunnianosoituksena Ro-Bear-Billiltä, koska Cybear Bill:n äiti (that would be allekirjoittanut) diggaili lapsuudessaan kokolailla paljon Thundercatseja (toivottavasti edes joku muu muistaa loistosarjan!). Idea Cybear Billiin ei taas lähtenyt ollenkaan Ro-Beareista, vaan itse asiassa tölkinvetimistä :D. Heti kun aloin tölkinvetimiä keräillä tulevaa laukkuani varten, aloin myös miettiä mitä muuta niistä voisi tehdä, koska tölkinvetimiä kerääntyi kaikennäköisiä ja halusin laukkuun vain samannäköisiä vetimiä. Aika pian sitten tulikin mieleen, että vetimet sopisivat amigurumin korviksi ja siitä se idea sitten puhkesi kukkaan.

Tässä hän on Cybear Bill:

Bill on virkattu Novitan Miami langasta koukulla nro 3. Korvat ovat tölkinvetimet, punaisen silmän alla on limutölkistä leikattu pala, käsi on jokin vanha muoviosa jostain vanhasta jutusta (ei siis niin mitään hajua mikä se on, mutta satuin löytämään sen vaatehuoneestamme ja totesin, että passaa cyborgin asekädeksi vallan mainiosti), vasemman jalan alla on kadulta löytämäni metallilevy ja häntänä Billillä on tyttöni rikkimenneen teeastian vedin. Arvasitte oikein Bill on kierrätettyä kamaa päästä varpaisiin :D. Se ei kyllä ollut mikään itsetarkoitus, niin vaan kävi ja hyvä niin :).

Tölkinvedinkorvat ompelin kiinni ihan vaan miami-langalla, kun olin ensin leikannut tölkinvetimet suunnilleen puoliksi. Asekäden liimasin virkatun tuubin sisään, jonka ompelin kiinni Billin vartaloon. Metallilevyn liimasin Billin jalkaan. Tölkistä leikattuun metallinpalaan nakuttelin ohuella naulalla reiät reunoille ja askartelusilmälle ja sitten vaan ompelin koko höskän kiinni ompelulangalla Billin naamaan.

Tässä Billiä eri suunnista:

Bill on siis puoliksi kone. Sen oikea käsi on plasmakanuuna, vasen jalka on paitsi näppärä potkuväline veitsenterävien laitojensa ansiosta, myös kilpi. Huippuunviritetyillä antennikorvillaan Bill kuulee möröt ja muut pahikset kilometrien päästä ja robottisilmällään Bill voi mm. laskea etäisyydet pahiksiin hyvinkin nopeasti ja näpsäkästi. Kaiken kaikkiaan todella tehokas pakkaus, joskaan ei johtajatyyppiä, joten on hyvä että isoveikka Frank ja välillä myös Zilla ja Hamish komentavat Billiä. 

Kirjastonvartijatriosta tuli kirjastonvartijanelikko:

Bad Ass Library Guardians!

Tunsinpa muuten taas olevani huono äiti tätä projektia tehdessäni kun jouduin tytölleni toteamaan (TAAS), että äiti tekee itselleen tässä lelua... Nyt tarvii vissiin ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä typyllekin joku amigurumi, kun toinen niin haluaa. Tosin johan sillä niitä toistakymmentä on :D. Muruseni tuntuu aina olevan kiinnostuneenpi noista amugurumeista kun vielä teen niitä, kuin sitten kun ne ovat valmiita leluja :D.

Terkuin Tsi"nallemamma"Sanna

Klipsurannekoruja

Kuten ehkä viime aikaisista postauksista saattaa päätellä, olen tosiaan hurahtanut noihin tölkinvetimiin (jälleen kerran pari vuotta myöhässä trendin alkamisesta). Kunhan saan pari muuta käsityötä pois alta, niin alan väkertää laukkua klipsuista. Nyt olen tehtaillut tilauksesta muutamia rannekoruja, naapuriin meni kaksi ja ystävälle yksi (vaikka voisi naapuriakin sanoa ystäväksi :D). Naapurin koruista en tajunnut edes ottaa kuvia, mutta ystävän korusta hätäisestä yhden nappasin.

Ostin eri värejä tuota satiininauhaa kirpparilta ja voisin vaikka joka väristä tehdä korun :D. Kaverille lähti tämä turkoosi:

Lisäksi tein itselleni tämän oranssin korun kultaisilla klipsuilla, johon lisäsin helmiä jälkikäteen lisäkoristeeksi.

Jossain välissä täytyy kokeilla erilaisia tekniikoita näiden klipsukorujen tekemiseen, sen verran kivaa hommaa on :).

Nyt työn alla ovat Anna hyvän kiertää haasteen työt. Pakko kertoa tämä, jotta saan ne valmiiksi. Muutenhan mitään ongelmaa ei ole, mutta kun mielenkiinto ei tahdo pysyä, kun pitää tehdä kolme samanlaista juttua :D. Eka on jo valmis ja kaksi pitäisi vielä tehdä.

Tölkinvedinterkuin TsiSanna

Tölkinvedinkranssi

Olen nyt totaalisesti hurahtanut noihin tölkinvetimiin, kohta alkaa olla laukkuakin varten kasassa sopiva määrä klipsuja. Mutta tässä keräillessä (kiitos vaan teille, jotka olette minulle klipsuja antaneet, etenkin ihanat naapurit!) on pitänyt keksiä väliaikaisprojekteja :). Olen jo pitkään miettinyt että haluan jonkinlaisen kranssin etuoveen ja nyt sitten keksin että teen sellaisen tölkinvetimistä. Vetimet on virkattu yhteen ja helmet on pujoteltu jälkikäteen koristeeksi rautalangalla. Helppo ja nopea tehdä...siis jos vaan on niitä klipsuja :).

Jouduin laittamaan kranssin kahdella naulalla kiinni, jotta se pysyi nätin pyöreänä. Jos olisin laittanut vain yhdella naulalla, niin olisi tullut soikio. Ihan kiva sekin, mutta halusin pyöreän kranssin :).

Harmittaa kun en tajunnut kyselyyn laittaa, että kiinnostaako nämä tölkinvedin jutut, koska niitä on tulossa lisääkin!

TsiSanna

Klipsurannekoru

No niin aivojeni luomislakko näyttäisi hellittäneen jonkin verran. Eli ideoita alkaa pukata, joskin kaikki sellaisia että tarttis ensin käydä kaupoilla tai keräillä roipetta ennen kuin voi alkaa toteuttaa. Ja synkkänä pilvenä luomisihmemaani laidalla roikkuu tällä hetkellä myös lähestyvä töihinpaluu. Mitenkäs minä sitten valvon yötä myöten luomassa kun tarttis aamulle töihin herätä? Jaa-a, se jää nähtäväksi :). Blogi kyllä siis jatkaa silloinkin elämäänsä, mutta päivityksiä tulee varmaankin harvemmin kuin nyt. Tai mistä sitä tietää, voihan se olla että työpaikalla iskee jos jonkinlaista inspiraatiota ja työmatkat menee puikkoilla viuhtoen.

Mutta jaaritteluista asiaan :). Eli yksi päivä tuossa tölkkicolaa nauttiessani (jaarittelua tämäkin) käpistelin tölkin klipsua ja se irtosi käteeni. Seurasi elokuvista tuttu ilmiö ja tuntui kuin valo taivaasta olisi langennut klipsun päälle ja se säihkyi niin että jouduin siristämään silmiäni (tai jotain sinne päin). Klipsulaukku, haluan klipsulaukun! Muistin heti, että olen niitä joskus nähnytkin ja eikun googlettamaan sopivaa mallia. Täältä löysinkin aivan upean mallin ja jotain tuon kaltaista olisi siis tarkoitus tehdä. Sellainen pikku mutka on matkassa, että mulla on tähän mennessä 45 tölkinvedintä ja tohon tarttis noin 240... Että hetki menee ennen kuin saan tuon määrän täyteen :D.

Jos koska noita klipsuja saa aikansa tässä keräillä ennen kuin laukkua pääsee tekemään, niin päätin tehdä jonkin pienemmän työn ensin harjoittelukappaleena. Päädyin tekemään rannekorun.

Naapureilta kun kävin pyytämässä, että säästää klipsunsa mulle, eka kysymys oli tietty, että mitä sä niillä teet? Kerroin, että laukku ois tarkoitus tehdä ja näytin samalla jo tekemäni rannekorun:

Olihan se aika kivaa, kun naapuri heti pyysi että teenkö sillekin :). Ko. koruun meni 10 tölkinvedintä. Virkkasin niiden ympäri satiininauhaa ja ompelin korulukon valmiin pötkylän päihin. Helppoa ja nopeaa. Ja aika kivannäköinen tuosta tuli :).

Tässä vielä koru ranteessa ja pötkönä:

Tästä taisi tulla sellainen koru, että oikeastikin tulen sitä pitämään, eikä päädy kaapin perälle pölyttymään :). 

Tölkinvedinterkuin Tsi"tahtoo lisää klipsuja HETI"Sanna